postilaatikko. Tosin sillä välin kun olin töissä iltavuorossa, joten en  varsinaista kolahdusta oikeasti kuullut. Kuitenkin siellä odotti minua paketti ihanalta SRPY:ltäni.

Paketti oli niin hyvin minun toivoiden mukaan koottu ettei taas millään uskoisikaan. Yläpuolen kelttiläinen malli on aivan minun näköiseni. Ihmettelempä vain, että miten en itse ole nähnyt tätä mallia missään. Niin paljon olen noita irlantilaisia malleja katsellut.

Tämä peltinen rasia oli myös koott ajatuksella, toiveideni mukaan. Mustaa, pinkkiä ja vihreetä. Tämän kauden suosikkivärini siis:D Kukka on ilmeisesti orkidea, joka onkin yksi suosikkikukkiani.

Rasiastakin paljastui vielä kivoja pikkuisia yllätyksiä. Heti kädet syyhyäisivät etsimään kivoja malleja, joihin nämä söpöt napit kävisivät.

 Kiitos ihana SRPY tästä paketista. Se piristi kivasti viikonloppuani!

Lopuksi vielä vähän kuvia Sofia neidistä ja syksyinenkuva lähisatamasta, jossa oli muutamia joutseniakin.

Elämäni on tällä hetkellä hyvin hektistä. Töiden piti juuri loppua ja pitkien lomautusten taas alkaa, mutta minulla kuitenkin onneksi jatkuikin työt. Kiitos siitä. Välillä vain alkaa stressin pahainen iskeä päälle. Suunnittelemani joululahjat olen saanut unohtaa. En kerkeä millään tehdä niitä, ja en enää viitsi ottaa niistä paineita. Kerkeäähän ne vaikka ensi vuonna valmistaa. Aika aikaa kutakin, aina ei vain voi kaikkea suunnitella etukäteen. Joskus on vain pakko muuttaa suunnitelmia vaikka kuinka haluaisi asioiden menevän toisin. Koko syksynä en paljoakaan ole voinut tehdä käsitöitä, tai edes päivitellä blogiin pieniä kuulumisia. Noh, tässä kohti pitää opetella vain olemaan itselleen vähän armollisempi. Ei kannata hyvää harrastusta pilata tekemällä siitä pakollista, koska olen liian väsynyt siitä nauttiakseni.

Löysin muutaman vuosi sitten runon kutojasta, jonka nyt haluan jakaa teidän kanssa. Sen myötä kaunista syksyn loppua kaikille teille rakkaat ystäväni!

Elämäni on kuin kudos Herrani kangaspuissa.
Minä en voi valita sen värejä,
sillä Hän itse kutoo varmalla kädellään.
Usein hän kutoo surua, ja minä
ylimielisyydessäni unohdan,
että Hän näkee kudoksen oikean puolen,
minä vain nurjan puolen.
Vasta kun sukkulat lakkaavat lentämästä
ja kangaspuut hiljenevät,
Jumala irrottaa kudoksen nähtäväksi
ja selittää värien tarkoituksen.
Silloin ymmärrän, että tumman väriset
langat ovat kutojan taitavissa käsissä
ja Hänen suunnitelmissaan kudoksessa
yhtä tarpeellisia kuin
kullan ja hopean väriset langat.

saapui jo maanantaina, mutta en taas nettiyhteyden puuttumisen takia saanut sitää ilmoitettua. (joku nimetön jyrsiä söi johdon viidennen kerran sillä aikaa, kun minä olin suihkussa). Olen pahoillani tästä mutta yksinkertaisesti johtoja saa vain erikoisliikeestä täällä ja minä olen töissä aina siihen aikaan kun ne ovat auki.

Paketin aihe oli selvästi keijut ja enkelit. Toivelistaltani löytyi kukkakeiju kittejä ja ja alla oleva The Sweet Pea Fairies oli yksi niistä. Kiitos ihana SRPY:ni. Mukana oli myös kukkakeiju aiheeseen sopiva taustakangaskin. Olen joku päivä ajatellut tehdä tästä ja 11 muusta mallista joka kuukaudelle oman "kukkakeijunsa". Siten niitä voisi aina vaihella seinälle, joka kuukausi. Niin siis silloin eläkkeellä kun lomautuksilla ei näköjään olekaan tarpeeksi aikaa tehdä käsitöitä :D

Kuvaa lähemmin kankaasta.

Pisteltynä lahjana oli toivomani saksikoriste. Tai ainakin siihen tarkoitukseen sitä meinasin käyttää:)

 Aivan ihan pikkuinen enkeli ja tähtiä toisella puolella. Tämä käykin hyvin minun fiskarsin saksia koristamaan:D

Kiitos SRPY kivasta paketistasi, joka piristi mukavasti viikkoani=)

pompsahti eilen minun postilaatikostani alas. Meinasi jo vähän hätä tulla että missä se minun pakettini viipyy, mutta odotus palkittiin. Lieneekö viivästyksen syynä ollut se ettei kuoren päällä ollut postimerkkejä ainakaan enää jäljellä. Teipinpalasen reunaa kuoressa oli, mutta olisiko postimerkit tippuneet? Kuitenkin ihana postin henkilökunta kiikutti paketin perille. :)

Vaihtoni sain Tellulta. Hän oli pistellyt minulle Bent Creek aiheisen kurpitsakuoren. Paketti oli juuri niin ihana kuin ikinä uskalsin toivoa! Toisena mallina oli Bent Creekin malli October Gurls joka löytyikin toivelistaltani. Mallin oli viimeistelty kauniiksi vihreäksi kortiksi.

Vaihdon toinen pari liittyi suklaaseen joka on minun suurta herkkuani. Vasemman puoleista voi sulatettuna käyttää vaikka suklaakakaoon ja toinen on suklaakasvonaamio. Voipi olla että jos naamiossa on liian herkullinen tuoksu, sekin saattaa päätyä parempiin suihin:D

 Kiitos Tellu kun olit jaksanut koota näin mieleisen lahjan minulle. Tuo kuori oli niin kauniisti suunniteltu ja se olikin minun ensimmäinen lahjaksi saatu kuori. Pikkuiset pistot kuoressa olivat niin huolella tehtyjä että itsellä ei kyllä ihan tarmoa sellaiseen riittäisi. Kiitos ja kumarrus aivan ihanasta paketista.

Itse lähetin paketin Pikelle. Hänen blogissaan on enemmän juttu samoin kuin vaihtoblogissa, mutta tässä pari kuvaa vielä niistä.

Kuten huomaatte minunkin vaihdon aiheena olivat kurpitsat. Vähän tuo pari juttu ontui kun on isompi kurpitsa työ ja pikku kurpitsa :( H alausin tehdä tuon Lizzie Kate mallinkuitenkin Pikelle, joten oli vain keksittävä jotain sen pariksi.

Työt ovat alkaneet pitkän lomautuksen ja kesäloman jälkeen. Käsityöt ovatkin jääneet väkisin näin työaikana vähemmällä. Ehkä hyväkin niin, sillä pikkuisen taukoa tekee hyvää. Joululahjoja olen alkanut jo tekemään, mutta nyt viimeistelen Lennun järjestelemää syksyn vaihtoa. Se jää kuitenkin vielä ensi viikkoon, sillä minullapa on ensimmäisen kummipoikani ristiäiset edessä sunnuntaina. Pyyntö kummiksi tuli niin myöhään että lahjan kanssa tuli todella kiire. Olen kuitenkin todella iloinen että saan näin kunnian osallistua hyvän ystäväni pojan elämään.

Lahjaksi ajattelin vielä viimeistellä ristipistotaulun. Olen tämän saman taulun tehnyt kolme vuotta sitten ystäväni lapselle. Sitten aloitin kerran tekemään samanlaista toista, mutta se jäi kesken. Nyt onneksi löysin puolivalmiin mallin kuin sattuman kaupalla. Olen alakuvan jälkeen jo hieman edistynyt. Tänään olisi tarkoitus tehdä kuviot loppuun ja huomenna jälkipistot. Yöksi menen vielä töihin tänään, joten kiire tässä tulee ei voi mitään:) Arvaatte varmaan hyvin mitä aihetta pistely esittää?

Aikas villin pentuvaiheen jälkeen Sofia on rauhottunut hirveästi. Veljeni rakensi ison aitauksen tytölle jossa se viihtyy vaikka minä olisin kotonakin. Pikkuinen jyrsii ihan kiitettävästi kaikkea mikä eteen sattuu, mutta olen miettinyt että senkun nyt repii vaikka kaikki tapetit ja listat mitä voi. Kyllä se siitä ajan kanssa. Me olemme lenkkeileet paljon läheisellä metsätiellä ja Sofia voi siellä juoksennella vapaana. Sattuman kaupalla löysin polun aamulenkin aikaan. en ole nähnyt siellä yhtään kertaa muita ihmisiä, joten siitä on tullut meidän kahden yhteinen paikka. Helpompaa ja parempaa elämäähän Sofialla olisi ollut, jos olisimme asuneet vielä omakotitalossa. En olisi missään nimessä ottanut koiraa jos olisin tiennyt että yksiössä joutuisin näin asustamaan. Elämä ei vain aina mene niin kuin on suunnitellut. Tärkeää kuitenkin on että kaikilla riittää syötävää ja on katto pään päällä. Ja tietenkin se kaikista tärkein, rakkaan ystävän seura.

Kaikille siunattua kesän loppua!

Löysin tälläisen kivan PIF:n Piken ja Leenan blogeista. Voin ainakin viidelle ensimmäiselle halukkaalle lähettää pienen paketin. Nyt kiireesti rustaamaan puumerkkiä kommentiin :)

Tässä siis säännöt:

1. Lähetän vähintään 5 tavaraa jokaiselle seuraavan 365 päivän aikana.

2. Ne voivat olla lankatokkia (DMC tai muita), neuloja, nuppineuloja,kangasta, nappeja, nauhoja viimeistelyyn, sakset jne. - vaikka kolme lankatokkaa, paketin nuppineuloja ja neuloja tai vaikka 5 lankatokkaa.

3. Tavarat ovat uusia ja käyttämättömiä.

Jos olet kiinnostunut, jätä kommentti tähän postaukseen :) Muistathan laittaa osoitteesi tai ainakin linkin blogiin.

Jos osallistut, niin lupaat jatkaa tätä omassa blogissasi eteenpäin vähintään kahdelle henkilölle!

Viikko ilman nettiä otti koville. Huh, monta blogia odotti lukijaansa kun viimein sain eilen jyrsityn johdon korvattua uudella.

Minäkö muka jyssisin mitää?

Minähän tykkään vain istua rauhassa paikallani ( ilman käskemistä luonnollisesti).

Emäntä kävi kuvaamassa auringonlaskua ja sillä välin oli jo löydetty jotain mielenkiintoista.

Ai mikä tuo on. Noh, se vaan eksyityi mun tielle, joo ja hyppäs suuhun. Tos on kyl käytetty kuvamanipulaatiota. Varmasti en syöny tuota oksaa. No okein, vähän maistoin. Mut tietokoneen johdosta saat syyttää itteäs, mitä jätit sen mun lähelle. Luulin et se on ihan mua varten vaan siinä.

Heinäkuun ensimmäisen päivänä aloitin heti fufoilun päätyttyä tekemään tätä Tatty Tetty "Always friends nallea. Fufoilu meni siinä suhteessa päin honkia että vain yksi työ valmistui kahden kuukauden aikana, mutta yhtään uutta työtä en aikanaan aloittanut sinä aikana:) Heti sen jälkeen mopo karkasi aikas pahasti käsistä:) Mutta kuitenkin heti kun pystyin aloitin tämän nallukan, ja annoin sen tänään syntymäpäivälahjaksi ystävälleni.

Viime metreillä meinasi usko loppua kesken ja nalle meinasi jäädä ilman karvoja, mutta sitten ryhdistäydyin. (Syvä inhoni jälkipistoihin ei tästä kokomuksesta ainakaan lientynyt, mutta ompahan nyt tehty.) Jälkipistot ovat noin suunnilleen paikallaan, vähän katoin vain missä kohti ollan kartalla menossa. Alemmassa kuvassa näkyy nalle myös viimeisteltynä Tiimarin huisin kalleilla kehyksillä. Noh, ystäväni aikakin onneksi tykkäsi :)

Nalle on pistelty DMC:n langoilla, vaikka alkuperäinen kitti onkin Anchorin. Sävy eroja huomaa hiukan, mutta ainakin langat olivat parempi laatuiset mielestäni kuin Anchorin. Anchorin langat rispaantuvat niin herkästi ja pidän myös enemmän DMC:n kiiltävämmästä pinnasta. Mitä mieltä te olette, kumpi on parempi, Anchor vain DMC?

Karvat ovat kuvan taustalla Sofin ja jyrsitun lelun täytteen näkyvät myös taulun takaa. Ei meillä muuten tuollaisia lattialta löytyisi. (Onneksi veljeni ei lue tätä blogia, niin hän ei voi tuohon kommentoida mitenkään :D)

(ikinä koskaan milloinkaan) loppuun asti, niin täytyihän minun taas aloittaa uusi työ:)

Eilen Ristipistomaratonin aikaan minäkin tartuin neulaan ja aloin tekemään Joyfoul Summer malliani. Kankaana on 28 ct pellavaa, jolle on oikein ilo pistellä. Suit sait neula lentää.

Tämä ei olekaan koskaan nähnyt silitysrautaa.

Sitten vielä heti perään kutomaan. Baktus pitäisi tästä ehkä joskus valmistua. Ah, raaskin ihka ensimmäisen Noro keräni korkata. Rrrraakastan näitä värejä. Ihan kuin Novitan Puro langan Jäätynyt karpalo väri yrittäisi näitä raitoja matkia. Ei onnistu. Tosin Puro maksaa Altsussa 2,80€ 50g ja Noro lankakaupassa n. 20€ 100g. Hieman hintaeroa:)

valmistui jo toukokuun lopussa ystäväni valmistujaisiin. Sain sen kuvattua kuitenkin vasta eilen 3 aikaan yöllä. Hmmm. Onneksi ei tarvitse edes yrittää korjata unirytmiä, sillä ensi viikolla alkaa työt yövuoroilla:D Malli oli pitkään to do listallani, mutta kaikki muu puskee päälle. Tämä onkin ensimmäinen huivi jonka tein itselleni.

Malli: Sagittaria 

Lanka: Wool, vihreä, Novita   

Puikot: 5,5 mm

Huivi on paljon kauniimpi kuin kuvissa, suorastaan rakastan sen vihreää sävyä . Tänään lähden Keitelejazzeille Happoradiota sekä Popedaa kuuntelemaan ja huivi lähtee sinne kaunistamaan minua:)

Alla oleva hetale taas on Boleropaita tai ainakin sellaisen yritelmä. Jokin meni vikaan ja kauluksesta ei tullut selainen kuin piti. Hym. Noh, itseasiassa en halunnutkaan siitä kovin korkeakauluksista, koska lanka kutittaa niin vietävästi ....Eh. Saa nähdä milloin tämäkin valmistuu, pikkusen tympii kun ei onnistu. Noh, syksyllähän tätä voisi vasta pitää oikeasti.

Tämä vihreä härpäke taas on olevinaan hameen alku. Kyllä, ohje on vähän erikoinen ja syyllinen löytyy täältä. Dropsin uusista syysmalleista löytyi ihana poikittain neulottu hame ja Sillkivillan myymälästä ostin ihanaa lankaa sen toteuttamiseen. Katsotaan miten sukkalankavahvuudesta ikinä saadaan hametta valmiiksi.

Vieläpä yksi keskeneräinen täytyy esitellä täällä ( loput 30 jäi nyt pois kuvista:). Aloitin mimittäin viimein tekemään Maria van Scharrenburgin Lanartelle suunnittelemaa Yöperhosta. Sain siis tehtyä tuon vasemman yläkulman sinisen alueen. Kolme iltaa minä sitä väkersin 27 count evenweavelle.  Taulusta tulee noin 40 cm x 40 cm . Huh huh, ei kyllä minun vauhdilla ihan heti valmistu.

kevään ja kesän mittaan kiitettävästi. Kaikkea en kehtaa nyt näyttääkkään, mutta suurimmat aarteet kuitenkin.

Secret Woolin viimeinen lankaklubi lähetys tuli jo kesäkuussa. Olen jopa hukannut mukana tulleen kirjeenkin mutta nämä tiedot löysin vyötteestä ja valmistajan sivuilta. Lanka on Suomalaisen Nauravan lampaan silkkivillaista huivilankaa. Lanka on muistini mukaan tilattu juuri meille isoissa 100g kerässä, jossa on huikeat 1000m lankaa. Värinä on Teräsmuori ja eikös olekkein aika ruoheaa?! (Näin muotisanaa käyttäen). Langassa on 70% villa ja 30% silkkiä.

Secret Woolin kevät alesta tuli sitten urakalla tilattua kaikenlaista mukavaa. Tämä Manos del Uruguayn Wool Clasica oli aiva pakollinen ostos. Aivan upeat värit! Tästä on pakko neuloa syksyllä myssy itselle.

Alkuvan kahdesta Cascada Yarns langasta tulee vihreästä jotain ihanaa minulle itselleni. Lanka on Cascada 220 ja täyttä perulaista villaa. Kuvan väri on hiukka haalea ja värin on oikeasti kirkas ompunvihreä. Viidestä kerästä luulisi jotain kivaa jo keksivän. Musta Pastaza on unelman pehmeää lankaa, jossa on laama ja villaa fifty-fifty. Tästä tulee joululahjaa ystävälleni joka toivoi mustia lapasia, kaulaliinaa etc,  jossa on pääkallon kuva/kuvia.

Viimeiseksi aivan ihana huivilanka löytö Cherry Tree Hilliltä. Suri Alpakka Lace ja värinä Indian Summer! Oijoijoi, mikä pehmeys, mikä ihanuus. Alpakasta saa kaikkein ihanimpia lankalaatuja mielestäni ja harvinainen Suri Alpakka on kyllä tämän jälkeen ehdoton suosikkini!

Noh, eiväthän ostokseni tähän loppuneet vaan Helsingissä ollessani oli aivan pakko käydä Kauppahallissa Vihreän vyyhdin tarjontaa katsomassa. Ja sieltä mukaan hyppi On Linie 3, Supersoche 100 lankaa turkoosin sinisenä. Bändäreinä taustalla on neljä  Linea 134 Candy tyttöä. Missä se pitsi Ullan numero oikein viipyy! Täällä olis paljon halukkaita keriä pitsiunelman hommiin! :D

Läheisestä Silkkivillan myymälästä hyppi tälläinen Zauberball mukaan. Sieltä hyppi paljon muutakin, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Äitini ja Veljeni kävivät maanantaina Tallinnassa ja heillä oli mukanaa tarkat ohjeet kaikesta mitä haluan sieltä saada. Ensimmäiseksi he ajoivat taksilla Apollo kirjakauppaan ja löysivät kuin löysivätkin sen kaikkein tärkeimmän; Haapsalu Sall kirjan. Tein vertailuja Ravelryn kautta ja koska muista vastaavista kirjoista en löytänyt sopivaa mallia, päätin ottaa riskin ja ostaa ihka uuden kirjan. Anteeksi huonosta kuvasta, aamu seitsemän aikaan valoa piisasi ja se ei välttämästtä ole hyvä asia valkoista kirjaa kuvattaessa.

Alla kuva vielä kuuluisasta Ruotsin kuningatar Silvialle tehdystä huivista. Tai oikeiammin yhdestä pitsikuviosta siinä. Ah, tästä kirjassa on kyllä kaikkein parhaimmat mallit ja varmasti löydän tästä myös mieleiseni juhlahuivin mallin. Suosittelen kyllä kaikille!

Pitihän sitä myös raahaututtaa perinteisi likuvärjättyjä ja hahtuvia. Hahtuvat ovat Evillan ja olivat aivan ihanan halpoja. Yksi kerä taisi olla koosta riippuen noin 3,60€.

Lisäksi ne liukuvärjätyt. Vihreä-harmaa-ruskeat kerät avat myös Evillan. Taitavatpa olla kevään uutuusvärejä. Laskin että kilohinnaksi näille tulee  6,20 kerähinnalla n. 33 euroa. Ei paha.  Siniset ovat Ou Aade Löng ja näiden kilohinta on vain himpun päälle 30 euroa. Ei ole hinnalla pilattua.

Jospa seuraavassa postauksessa olisi jotain ihan valmiiksi tehtyäkin:D

Juhannusaaton aamuna lähti yksi Nissan Primera, koira, koiran reppu, ihminen ja hänen 25 kiloinen rinkkansa ajamaan kohti Kuusamoa. Tarkoituksena oli jättää auto reitin päätepisteeseen Rukalle ja jatkaa siitä matkaa taksilla Ristikallion pysäköinti alueeelle. Tämä reitti on kaikista vanhin ja perinteisin Karhunkierros reitti. Muita variaatioita on monia, mutta tämä reitti on noin 70 km pitkä.

Ensimmäisenä päivänä kuljimme Sofian kanssa 5km ns. Puikkokämpille. Vanhempi nimi on Porokämppä. Sinne pystytimme teltan ja keitimme ensimmäiset sapuskat trangialla. Sofia kantoi osittain omat nappulansa omassa kantoloukussaan ja päivän urotyön päätteksi mutusti tyytyväisenä omia eväitään. Huomasin tässä vaiheessa unohtaneeni kännykän, kellon ja kameran autoon. Voi sitä tuskaa. Minulla kuitenkin on järkkäri kamera joten ihan halpa vehe se ei ole. Eniten harmitti kuitenkin kännykkä sillä, jos jotain sattuisi matkalla ilman sitä apua on hankala saada. Kysyin kuitenkin kelloa ohikulkijoilta ja kello oli  kaksitoista yöllä. Iltayöllä toteutin kuitenkin uhkaukseni ja pistelin ristipistoja teltassa ja vähän ulkosallakin. Sääskistä välittämättä. Aika hyvin sain tehtyä tätä Oriental Gourage työtä joka on HAED storykeep malli. 25ct oli aikas haastava pieteltävä, mutta onnekis valoa riitti:) Ostin tämän mallin aikaisemmin kevättalvella valmistajan sivuilta suoraan,  kun odottelin Kirjokkaalta Catch me mallia. Päätin myöhemmin että teen tämän työn ennen isomman aloittamista. Kuin pieni välipala. Pieni on kyllä hiukan alakanttiin arvioitu:D

Tuon mustan osuuden pistelin sinä iltana. Muina iltoina en sitten siellä jaksanutkaan pistellä. Punaisen osuuden olen pistellyt heti sen jälkeen kuin pääsin kotia.

Seuraavan aamuna jatkoimme matkaa. Keli oli ihana ja matkasin täysin omaa vauhtia. Tässä vaiheessa Sofiakin oli pirteä ja kiskoi hihnassa ihan kiitettävästi. Päivän mittaa tytönkin vauhti vähän hidastui. Taukopaikalla ruokaa lalitettuani kaksi miestä tuli samasta suunnista mistä minäkin olin tulossa. He kysyivät ohitinko edellisen taukopaikan aamulla viideltä koiran kanssa. He kun olivat heränneet koiran haukuntaan.  Sanoin etten tiennyt kelloa ja meni hetken aikaa ennen kuin tajusin että kello on yksitoista aamulla! Olin nukkunut siis joitan pari tuntia ja silti olin aivan pirteä. Puoli kahden aikoihin saavuinkin seuraavalle taukopaikalle, Oulangan leirintäalueelle. Ihanaa oli käydä saunassa ja peseytyä. Huh, huh. Nukahdin varmaan noin kuuden aikaan illalla sikeään uneen.

Herättyäni pakkasin kamppeni ja keitin aamupuurot. Ihmisiä oli jo vähän liikkellä ja ajattelin nukkuneeni todella pitkään. Kun kävin sitten katsomassa onko leirintäalueen kioski auki ja ihmettelin kun siellä oli täysin pimeää. Vanha pariskunta käveli ohi ja kysyin jälleen kelloa. Puoli kaksitoista! Ihmettelin sitten ääneen että miksei kioski ole vielä auki vaikka on melkein keskipäivä? Noh, eihän se tietenkään olekkaan koska kello on puolta tuntia vajaa keskiyö! Taas olin nukkunut vain muutaman tunnin ja olin ihan pirteä. Noh, sitä sonotaan että kesällä sitä kannattaa vaeltaakin yöllä kun on viileämpää. Varsinkin kun yöt oli niin kylmiä juhannuksen aikaan että hui! Kahdeksan kilometriä siinä vaellettiin keskellä yötä. Ikäväksi vain Sofialle tuli paha ripuli ja matka oli todella hidasta. Ajattelin kuitenkin että mikä kiire tässä nyt on ja mennä löntystelimme Sofian tahtiin. Sofia kerkesi silloin ennen lähtö varastaa minulta piparin ja sitten pikkupoika antoi sille oman koiransa raksuja. En kerennyt reogoida siihen mitään ja arvelinkin että tässä sen jälkeen kävis näin. Varsinkin kun oli vieras paikka niin jännitysksestäkin vatsa oli herkempi. Kävelimme kuitenkin Ansakämpälle ja nukuimme kumpikin hyvin sikeästi:D

Aamulla heräilimme ja kello oli noin puoli kaksi päivällä kompassin avulla auringongosta katsottuna. Sofia oli hiukan pirteämpi ja jatkoimme matkaa. Jussinkämpillä pidimme pitkän tauon ja laitoin ruokaa. Siinä vaiheessa tajusin että Sofia ei jaksa kävellä enää monta päivää Rukalle asti. Meidän oli seuraavana päivänä päästävä pois metsästä. Laskin että seuraavan päivän kävelystä tulisi liian pitkä maantielle,  jos vielä sen jälkeen pitäs ajaa Keski-Suomeen. Niinpä lähdimme hitaasti kulkemaan seuraavalle laavulle. Pari kilometriä Sofia tepsutteli ja sitten se väsähti. En ole ikinä nähnyt sitä niin poikki ja niimpä minun oli pakko ottaa teltat ja isoimmat kamat rinkasta, laittaa Sofia rinkkaan mukavasti ja kantaa loput kamat laavulle käsissä kaksi kilometriä. Hyvin Sofia suhtautui tähän ja yksi naureskeleva vastaantulia sanoi että koirahan nukkui ihan sikeästi:) Kun saavuin perille olin itsekin jo siinä pisteessä että teltta pystyyn ja koisimaan. Sofia taas alkoi vasta heräilemään ja varastipa jonkun edellisen heittämiä banaanilastuja. Juoksikin niin lujaa karkuun etten saanut kiiinni ennen kuin oli nielassut viimeisenkin :) Voin sanoa vain että ei siinä vaiheessa naurattanut kovin paljoa.

Aamulla heräilimme hitaasti ja aamupuuron keitin katsellen upeta aamu usvaa ohi virtaavan joen yläpuoleella. Siinä vaiheessa harmitti kameran puuttuminen. Sofia oli heti aamusta hyvin pirteä ja jatkoimmekin matkaa. Tapasin matkalla myös kaksi naista joiden aikomuksena oli myös jäädä samasta kohtaa kuin minä ja ottaa taksi. Yhdessä kävelimme matkan loppuun. Soitimme taksin Juumassa ja ajoimme takasin Ristikalliolle. Sitten naiset veivät minut Rukalle ja jatkoivat itse matkaa Ouluun päin. Itse marssin ensimmäiseksi Kotipitsaan ja söin itseni ähkyksi:) Sen jälkeen lähdin takaisin Oulangan leirintäalueen lähellä olevalla parkkipaikalle. Siitä kävelin vähän matkaa Kiutakönkään putoukselle päin ja otin sieltä muutaman hassun kuvan edes jonkinlaiseksi muistoksi.

Ei kummoisia, mutta piti ottaa kun lupasin kerta kijoitta reissusta työpaikan lehteen.

Matkaa tuli yhteensä käveltyä 49 kilometriä. Jäi kuitenkin niin kaivelemaan nuo puuttuvat kilometrit että saatan kävellä sen joskus uudestaankin. Syksyllä olisi kaverin kanssa aikomus lähteä uudestaan vaellukselle, tällä kertaa kiertämään Hetta-Pallas reittiä.

merkkipäivän kunniaksi yksi luku lisäämässä tuonne kirjoittajan kuvaukseen. Jyväskylässä kävin ystäväni kanssa päivän kunniaksi syömässä Haraldissa. Ensimmäistä kertaa ankkaa syötyäni täytyy sanoa että oli aikas erikoinen makuelämys. Hyviä ruokia siellä kuitenkin oli vaikka nälkä meinas yllättää pahemman kerran, kun sisäänkäyntiä ei meinannut löytyä:) 

Käsityörintamalla on erittäin hiljaista. Paljon olisi näytettävää ostosten saralta, mutta ah, kun on kesäloma. On siis lupa olla laiska. Olkaapahan tekin :)

Ainutlaatuinen kuva minusta ja Sofiasta. Sata kuvaa veljeni piti ottaa ennen kuin mahduttiin edes jotenkuten samaan kuvaan Sofian kanssa :)

Mitään ei ole tapahtunut, ja silti on kauhea kiire. Käsitöitä en ole joutanut tekemään, mutta juhannuksena meinasin tehdä oikein urakalla:) Perjantaiaamuna toteutuu kesän odotetuin matka ja auton nokka kääntyy kohti Kuusamoa. Toivottavasti olen juhannusaaton iltana jossain Karhunkierroksen alussa teltassa ristipistoja tekemässä :)

Kaikille lukijoille oikein ihanaa Juhannusta!

eilen kaksi kuorta. Pehmeän kuoren arvasin heti sisältävän Yksivärisen vaihdon yllätykseni. Olin todella iloinen kun salaa toivomani aihe toteutui. Pidän hirveästi kaikista aiheista, jotka liittyvät Irlantiin. Vihjasinkin vaihdossa parilleni että pitäisin Iirin kielisistä toivotuksista ja katsokaapas mitä minä sain.

Terveyttä ja Siunausta! toivottaa tämä kyltti, jonka ripustinkin heti eteiseen. Sen voivat nähdä nyt heti kaikki, jotka astuvat ovesta sisään :) Katri kokosi netistä osat malliin ja lopputulos on kyllä aivan ihana, vai mitä?

Värikin on juuri minun näköiseni. Lanka on Pomme de Pinin (Eau d'Ange), josta Katri oli jättänyt sinisimmät kohdat pois. Turkoosi ja vihreä sopivat todella hyvin yhteen ja suurin osa asunnossani onkin täynnä näitä värejä.

Pikkupikku pistot näkyvät toivottavasti yläkuvasta paremmin kuin noista edellisistä. Kiitos Katri tästä ihasta yllätyksestä. Se oli niin huolella suunniteltu että vaivaa on kyllä nähty hirveästi! 

Myös turkoosi liina, joka oli vaihdon saman värinen yllätys, on ihan kuin tehty tilauksesta minulle. Kuva ei ole kummoinen mutta toivottavasti siitä näkyy neulotun liinan kaunis kuvio.

Kiitos Katri tuhannesti ja rapsutuksia sinne Aapolle!

Toinen kirje sisälsi kortin ja tämän Country Cottage Needleworks mallin Joyful Summer. Ihastuin malliin Jaanan blogissa, ja kun hän kaupitteli mallia samalla, laitoin heti kommettia.

Tälläisen postin odottaessa on kiva tulla kotiin, vaikka onkin rättiväsynyt. Jopa niin väsynyt, etten huomannut kun Sofia kerkesi järsiä jo kulmaa tuosta Joyful mallista. Hyvin sen kohdan sai kuitenkin kärkettyä kortin alle :D

sattua ja tapahtua. Blogiakin olisi pitänyt päivitellä, mutta ohjelmaa on pukannut niin paljon että kaikki ylimääräinen on jäänyt. Kutsuivat minut töihin kolmeksi viikoksi näin ennen juhannusta ja viime viikko menikin taas tuohon työrytmiin tottuessa. Ihmettelen vain että miten minä kerkeän kaiken muun touhuamisen taas sovittamaan mukaan arkeen sitten joskus kun töitä olisi jatkuvasti? :). Ihmeelinen viikko oli myös siinä suhteessa etten tehnyt käsitöitä juuri ollenkaan. Varmaan pisin jakso putkeen koko vuonna ja vähän meinasi tulla vieroitusoireita. :)

Sain kivasti kommentteja ja neuvoja tuohon aikaisemmin kirjoittamaani koira-asiaan. Olen osalle siitä jo kirjoittanutkin sähköpostia, mutta näin yleisesti vielä pikkuisen. Olen huomannut Sofiassa pikkuisen asenne muutosta näin yksivuotis päivien jälkeen. Miellyttämisen halua on tullut lisää ja nyt kun olemme kovasti lenkkeileet ja lisäilleet leikkimistä kuten kasvattajakin kehotti tyttö on ollut hyvin mielissään. Mitään mielenilmauksia ei ole enää tullut vähään aikaa ja luulen että ne ovat pikkuhiljaa karsiutumassa pois. Luulen että ssiinä auttoi myös hyvin johdonmukainen asenne kaikessa, ja terästinkin myös kaikille kohtaamilleni ihmisille että koiralla on vain yhdet säännöt. Sofia kun aikasemmin muiden ihmisten läsnäollessa teki sen että jos sitä joku komensi, se juoksi toisen ihmisen luo heti "pakoon ja kysymään onko nyt pakko tehdä näin kaikilta muiltakin".  Nyt on tyttö alkanut jo pikkuhiljaa kuunnella minua myös muiden koirien ja ihmisten läsnäollessa. Parantamisen varaa on vieläkin paljon, mutta hyvään suuntaan ollaan matkalla. Uskomattoman vaikeaa on vain saada ihmisiä ymmärtämään, miten tärkeää on se että kaikki asiat tehdään tietyllä tavalla. Itselläkin on vielä hiukan hakemista asioiden kanssa, mutta kyllä tämä tästä vielä luonnistuu.

Nyt töiden alettua annoin Sofialle pureskeltavaksi enemmän maissi ja peruna luita. Se oli paha virhe sillä tyttö meni siistä taas kerran ripulille. Ilmeisesti se ei ole niille allerginen, mutta se syö ne niin isoina paloina että herkkä suoli ei kestä kovin paljon sitä. Rokotuksen yhteydessä lääkärin kanssa juttelin asiasta, ja asialla ei oikein voi mitään. Jos sillä on sellianen tapa syödä luita, sille ei mahda mitään. Viikon lääkekuurin sain taas suoliston rauhottaimiseksi, ja ostin taas allergia nappuloita säkillisen. Kumma kun omia nappuloitaan ei sitten ahmita :)

Tuo luiden puuttuminen on myös selvästi pahentanut tuota jyrsimistä yksin ollessa. Siihen ei auta namin piilottamiset, wcpaperihylsy röykkiöt, maitopurkit eikä aktiivilelut. Tosin kongon nyt kokeilin ostaa ja se ainakin kiinnostaa enemmän Sofiaa kuin pallon muotoinen älypallo. Tosin herkut on aikas nopeasti siitä syöty :) Kaiken lisäksi yhtenä päivänä olin vessassa kun kuulin kämpässä jonkin lasin helähtävän rikki. Tyttö oli napannut ikkunalaudalta lasienkelin ja purrut sen rikki. Onneksi kerkesin nappamman sirut ennen kuin tyttö kerkesi haavoittaa itseään. Tyttöä ei voi siis yhtään hetkeä jättää vahtimatta. Muutama kuukaus sittenhän meillä kävi myös niin että tyttö oli käynyt sieppaamassa tyhjän limsatölkin tiskipöydältä. Tölkki oli niin pieninä palasina kun tulin kotiin, että minun oli pakko lähteä viemään se kuvattavaksi sairaalaan, siltä varalta jos se oli syönyt metallin palasia. Onneksi se ei ollut niellyt palasia, mutta sen jälkeen oli pakko ottaa häkki käyttöön, sillä välin kun olin poissa kotoa.

Tytöllä tästä jyrsimisestä on tullut kuin harrastus ja luulen että se tapa ei ihan heti lähdekään. Nyt kun olen ollut vielä niin epäsäännöllisesti töissäkin, on se suuri järkytys jäädä yhtäkkiä kotiin.  Toivottavasti sitten kaksi vuotis syttäreillä alkaa tämä piirre kadota. Luulen kuitenkin nyt keksineeni ratkaisun tähän ongelmaan. En ole aikaisemmin voinut tässä kämpässä rajata mitenkään tuota aluetta missä koira oleskelee kuten monissa koirakirjoissa neuvotaan. Keittiössä tyttö ylttää tiskipöydälle ja osaa avata vetolaatikot, joten se ei siksi ole mahdollista. Vessassa / suihkuhuoneessa on taas niin paljon arvokasta tuhottavaa, joten en sitä riskiä enää voi ottaa. Pari yötä sitten sain kuitenkin neronleimauksen ja tajusi että voinhan minä puusta rakennutaa sellaisen alueen missä tyttö voi olla. Jos vain vien kaatopaikella huonon sohvani, jossa kukaan ei muutenkaan istu niin kämppään mahtuu isokin aitaus. Pikkuveljeni jopa lupasi sen minulle kesälomallani rakentaa. Voitte varmaan uskoa miten helpottunut olen. Lomautusten vuoksi en ole voinut muuttaa yhtään isompaan/parempaan kämppään ja näyttää siltä että ainakin vuoden päivät olisi tässä käpässä oleskeltava. Siinä ajassa luulisi tuon jyrsimisenkin asettuvan. Huh huh, tästä asiasta on ollut niin paljon päänvaivaa että onneksi viimein sain keksittyvä hyvän ratkaisun.

Viime viikon torstaina lähdin kovalla tohinalla kohti Helsinkiä, että kerkeäisin sieltä ajoissa maanantaina töihin. Aivan ihana kesäinen sää oli koko viikonlopun ajan.

Sofialle tuli myös pienoisen siitepölyallergian oireita. Pikkuinen on aivastellut yhtenään ja silmät pikkuiset rähmivät ja ovat punaiset. Kylläpä pienellä koiralle voi tulla kaikenlaista vaivaa. Onneksi tällä viikolla on jo hiukan sadellut niin pahin pöly on poissa.

Uusi lempi lelukin saatiin lahjaksi. Jonkun vain pitäisi heittää :)

Kävinhän minä vähän myös ostoksilla mutta niistä lisää paremmalla ajalla.

Lähetin myös yksivärisen vaihdon parilleni Maijalle. Tiedän että hän on saanut paketin jo itselleen, joten uskaltaudun esittelemään tekeleeni. Malli on Coeur à l'Hirondelle. Pistelin sen pellavalle Dragon Floss langalla värillä Poppy 49. Lanka on lievästi liukuvärjättyä.

Ensimmäisen kerran kokeilin tehdä Pinkeep viimeistelyn. En kuitenkaan löytänyt tähän hätään tarpeeksi kivoja nuppineuloja joten reunaan laitoin vain samasta langasta tuollaisen nyörin ja sen kierteitä myötäillen kiinnitin sen toisella langalla. Toivottavasti alakuvasta saa selvää edes jotenkin tuon idean. Toisella puolella työtä on vain valkoinen kangas, enkä viitsinyt siitä ottaa sen enempiä kuvia.

Mielenkiintoista oli kyllä tehdä tälläinen tyynyn tapainen viimeistely ensimmäistä kertaa. Pikkuisen pelotti leikellä kangasta hyvinkin reunasta, jotta sen sai hyvin asettumaan vanun ja pahvin päälle. Hyvät ohjeet löytyivät tähän kuitenkin Violariumin sivuilta. Kiitos sinne vielä kerran :) Viimesen kuvan maljakon laitoin sitten vielä yllätykseksi mukaan pakettiin. Täytyypä tässä kun kerkeää vielä osallistua  uuteen Syyssetti vaihtoonkin :)